100 ja 1 lajia

 

16.9 aikaisen aamun hammaslääkärikäynnin jälkeen tuli mahdollisuus valita keskustan alueelta jokin ulkoilupaikka, joten suuntasin ensimmäistä kertaa vuodelle Seurasaareen. Mannerheimintieltä kävelymatkaa oli enemmän kuin muistin alkuun, mutta onneksi saari itsestään on melko pieni! -- Tai niin kuvittelin, oli nimittäin viikon kestäneen flunssan jälkeen polvet ja selkä kovilla. Oli harmaa, tuulinen ilma, sadetta luvattiin iltapäiväksi, joten minun pitäisi ehtiä hyvin kuivana kotiin. Sillalla vastaan tuli kuuden poikasen ja kahden aikuisen perhe kyhmyjoutsenia sukimassa sulkiaan ja toisella puolella nukkui tuulta vasten sinisorsia. Salmea kiikaroidessa erottui merestä tukkasotkia, silkkiuikkuja sekä kala,- ja harmaalokkeja, kun yksittäinen sirahtava ääni haki huomiotani ja yllätyksekseni yksinäinen törmäpääsky lenteli päämäärättömän oloisena taivaalla. Oliko se jäänyt ystäviensä muuttoparvesta jälkeen?

Saarelle ehtiessä kuului viuhahtavia siiveniskuja ja parinkymmenen linnun parvi sepelkyyhkyjä nousi variksen varoitushuudon tahdittamana lentoon männystä vain silmänräpäystä ennen kuin kanahaukka singahti paikalle ja lähti ajamaan kahta kyyhkyä takaa. Linnut katosivat toiselle puolelle puita, joten mysteeriksi jäi saiko haukka evästä.

Olin ehtinyt jo unohtaa saaren kesyt tiaiset ja pian pääsin tarjoamaan tali,- ja sinitiaisille murskattuja koirien kuivanappuloita. Hieman nihkeästi meni kaupan, mutta kaikki katosivat lopulta. Pitää nappaa joku kaveri mukaan ja käydä syksyllä uudelleen pähkinöiden ja siementen kanssa ihastelemassa rohkeita tiaisia. Lisää ihailtavaa löytyi yli satapäisestä merimetsojen parvesta, lintuja kerääntyen aina vain lisää kapealle salmelle, kunnes ne mustana sumuna lähtivät kohti saarenselkää. Kokkorannan kohdalla merimetsojen seassa lensi hitaasti vaikuttavasti harmaahaikara harmaata kaupunkimaisemaa vasten, kun taas kivellä istui vierekkäin kokoeroa demonstroimassa selkä,- ja merilokki. 

Kiersin vain saaren rantareitit tällä kertaa eikä uusia pinnoja saatu sateen yllättäessä, mutta tuliaiseksi saarelta flunssa palasi kuumeen kera. Hyönteissyöjät ovat selvästi käyneet vähiin enkä ole hyvään toviin nähnyt naurulokkejakaan. Syksy on ottamassa otetta.

- sepelkyyhky
- närhi
- harakka
- kesykyyhky
- varpunen
- talitiainen
- kyhmyjoutsen
- sinisorsa
- silkkiuikku
- kalalokki
- harmaalokki
- merimetso
- tukkasotka
- törmäpääsky
- uuttukyyhky
- kanahaukka
- sinitiainen
. merilokki
- harmaahaikara
- selkälokki
- mustarastas
- varis

Vajaa viikkoa myöhemmin Vuosaarenhuippu kutsui auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja heinikkoisille niityille minut toivotti tervetulleeksi heti uusi vuodari, kun nuori pensastasku istahti kiviröykkiön päälle, muutamaa minuuttia myöhemmin kivitaskut tehden sille seuraa.
Haravoin taivasta pähkinähakkien varalta, mutta varisten ja harakoiden lisäksi tarjolla oli pääasiassa pikkulintuja - tiklejä, vihervarpusia ja viheripeippoja, ilmassa liversi myös hemppoja ja urpiaisia, mutta häikäisevä taivas söi osan lentäjistä. Erilaisia sudenkorentoja, mehiläisiä ja kimalaisia jaksoi pörrätä syysauringon lämmössä.

Täyttömäen huipulla oli muitakin bongareita, kun istahdin lepuuttamaan jalkojani kiipeämisen jäljiltä. Sepelkyyhky,- ja naakkaparvia löytyi lähempää, Sipoon puolelta kyhmyjoutsenia ja harmaalokkeja. Korppipariskunta lähestyi huippua laulaen ja teki pienen lentonäytöksen suoraan yläpuolella. Muuttoa tekevistä hiirihaukoista pääsin näkemään yhden ja siinä se oli - haasteen 100.laji. Läpi päästy! Loppuun asti! Olin pysähtynyt pajukon viereen seuraamaan punatulkkujen pyrähtelyä, kun ensin hiirihaukka saapui kiertelemään yläilmoihin ja hetkeä myöhemmin alakuloinen trumpettien kajatus alkoi ja satoja kurkia ilmestyi pyörimään mäeltä kohoavien termiikkien avulla ylemmäs. Miten haikean mielen muuttavat kurjet saavatkin.

Olin tyytyväinen päivän saaliiseen ja lähdin kohti eteläistä sisäänkäyntiä, kun kiuru pyrähti jaloistani ilmaan. Huipunjuurella kiikaroin vielä ruskaa ennustavia pähkinäpuita ja pajuja, mutta kivitaskuja, kiuruja ja viherpeippoja lukuun ottamatta ei näkynyt kummoisia. Juuri ennen parkkipaikkaa pysähdyin toisen bongarin vierelle äkätessäni petolinnun ja tutkin sitä kiikareilla pari minuuttia. Juovikas, oranssinruskea rinta, leveä, pöllömäinen naama - jokin suohaukoista. Kokeneempi harrastaja tarkensi sinisuohaukaksi, joten pääsin samana päivänä sadan lajin paremmalle puolelle. 

- käpytikka
- sinitiainen
- kivitasku
- varis
- harakka
- tikli
- vihervarpunen
- sepelkyyhky
- naakka
- kyhmyjoutsen
- harmaalokki
- korppi
- mustarastas
- punatulkku
- kurki
- kiuru
- varpunen
99. pensastasku
100. hiirihaukka
101. sinisuohaukka