Keltainen toukokuu
Ei tässä minnekään Viikkiin ja Harakkasaareen ehdi ennen kuin on omat koiranpoikaset lentäneet pesästä, sen verta nepsyihmisen olemattomia työtunteja vie tämä koiraharrastus. Viime yön unet menivät harakoille, kun tyttöpentu oireili virtsatientulehdusta ja itkevä pentu piti ottaa kainaloon rauhoittumaan, joten sohvalla meni yö torkkuen ja hereille hätkähdellen. Kello kuusi ruokin koirat ja lenkitin aikuiset, ja samoilla silmillä päätin kiertää nopeasti Mellunkylän kiikareiden ja kameran kanssa. Aamuaurinko paistoi kovasti silmään jo ennen kello seitsemää, kun Vesalassa sirkutti ja siristeli ties mitä sorttia lintuja. Kalalokit olivat jo löytäneet pesimäkatoilleen ja varis piilotti nurmikkoon jotain, mikä näytti puolikkaalta sisiliskolta. Ehdin juuri ylittämään suojatien, kun toukokuun ensimmäinen pinna saapui leppälintukoiraan muodossa istumaan pyykinkuivausnaruille. En ollut ehtinyt edes asentaa vastavalosuojaa objektiivin nenälle ja tietenkin lintu päätti tuijotukseni olevan omitu...