100-lajia

Helsingin Viikistä yleensä puhutaan urbaanina lintuparatiisina, mitä se toki on, mutta jos todella päätyy keskelle pääkaupunkia, vain kivenheiton päässä rautatieasemalta avautuu Töölönlahden upea ja erikoinen yhdistelmä työmaan ja liikenteen melua, vehreyttä, kukkaloistoa, vettä ja väenpaljoutta. Tästä suurimpana todistajana oli tänään extempore-lenkille lähteneen lintubongarin uusimmaksi pinnaksi päätynyt, keskeltä lasten leikkipuistoa sirkuttavien varpusten sekaan piiloutunut pikkulepinkäinen mehiläisiä ja kimalaisia napsimassa nopein edes takaisin lennoin kukkien seassa. Lajeja kertyi tasaisesti sitä mukaan, kun vaan kiikaroi lahtea (vai järveä, kun lahti on suljettu väliaikaisesti työnmaan vuoksi eikä sinne pääsee virtaamaan uutta vettä mereltä). Kyhmyjoutsenpariskunnalla oli jäljellä vain yksi itsensä kokoinen, harmaa poikanen. Sorsat olivat vielä pitkälti eklipsipuvuissaan ja kirjaa sai selailla jonkin verran, että tunnisti jouhi,- sini,- ja harmaasorsat toisistaan. Sukeltajista ...

Jos on lämmintä, on vielä kesä , muistutan itselleni, kun reippailen hiki pinnassa upottavaa Kallahden uimarannan hiekkaa pitkin kohti niemenkärkeä. Elokuu tuntuu haaveunelta, joka tapahtui yhdessä yössä ja nyt eletäänkin jo syyskuun ensimmäistä viikkoa. Auringon paistaessa kirkkaus ottaa silmiin, mutta tuulessa on jotain uutta enteilevää. Saman tuntevat linnut, jotka keskipäivän jälkeen pysyttelevät hissukseen ruokailemassa ja lepäämässä. Villa Ullaksen kesyt sinisorsat syöksyvät kohti käydessäni laiturilla, mutta lipuvat pettyneinä pois kun pullaa ja leipää ei lennä veteen. Nuoret västäräkit tekevät dramaattisia pyrähdyksiä hyttysten ja lentävien hyönteisten perässä rannan tuntumassa.  Suunittelen reipastuvani syksyä kohden linturetkien suhteen. Olen karvaa vaille 100 lajia valmis, mutta syysmuuttojen kerääntyvät parvet ja massaruokailut pelloilla tietävät varmasti runsaasti uusia lajeja. Aion inspiroitua tästä ja käydä taas vähintään kahdesti kuussa merta kauemmas kalassa. Nyt s...

  Toukola-Vanhakartanonkoski-Lammassaari 10.6.26 - kyhmyjoutsen - harmaalokki - varpunen - tervapääsky - valkoposkihanhi - kottarainen - mustarastas - västäräkki - varis - sinisorsa - naurulokki - isokoskelo - selkälokki - haarapääsky - pajusirkku - kalalokki - kanadanhanhi - merimetso - sinitiainen - peippo - talitiainen - sepelkyyhky - keltasirkku - harmaahaikara - harmaasorsa - töyhtöhyyppä - meriharakka - punakylkirastas - naakka - kesykyyhky - punarinta 81. kalatiira 82. punavarpunen 83. rytikerttunen 84. haapana 85. ruokokerttu 86. lapasorsa Ullanlinna-Harakka 11.6.26 - mustarastas - varpunen - kalalokki - valkoposkihanhi - meriharakka - kalatiira - selkälokki - kyhmyjoutsen - isokoskelo - merimetso - haapana - harmaasorsa - selkälokki - haahka - sinisorsa - västäräkki - telkkä - kottarainen - pikkuvarpunen - tervapääsky - räkättirastas - sepelkyyhky - varis 87. kivitasku 88. tukkakoskelo 89. räystäspääsky 90. lapintiira 91. merilokki Haltiala-Niskala 20.6.26 - pikkuvarpunen ...

Ei tässä minnekään Viikkiin ja Harakkasaareen ehdi ennen kuin on omat koiranpoikaset lentäneet pesästä, sen verta nepsyihmisen olemattomia työtunteja vie tämä koiraharrastus. Viime yön unet menivät harakoille, kun tyttöpentu oireili virtsatientulehdusta ja itkevä pentu piti ottaa kainaloon rauhoittumaan, joten sohvalla meni yö torkkuen ja hereille hätkähdellen. Kello kuusi ruokin koirat ja lenkitin aikuiset, ja samoilla silmillä päätin kiertää nopeasti Mellunkylän kiikareiden ja kameran kanssa. Aamuaurinko paistoi kovasti silmään jo ennen kello seitsemää, kun Vesalassa sirkutti ja siristeli ties mitä sorttia lintuja. Kalalokit olivat jo löytäneet pesimäkatoilleen ja varis piilotti nurmikkoon jotain, mikä näytti puolikkaalta sisiliskolta. Ehdin juuri ylittämään suojatien, kun toukokuun ensimmäinen pinna saapui leppälintukoiraan muodossa istumaan pyykinkuivausnaruille. En ollut ehtinyt edes asentaa vastavalosuojaa objektiivin nenälle ja tietenkin lintu päätti tuijotukseni olevan omitui...

Hammasta purren pitää myöntää, ettei tässä ole tahtonut irrottautua luontoon. Edellisen päivityksen jälkeen ehdin käydä Malmin lentokentällä maaliskuun viimeinen päivä. Paikkana se oli minulle uusi enkä oikein tiennyt miten kiertää alue, joten poukkoilin kaksi tuntia edes takaisin. Työmaalla vastassa oli harakoita ja variksia ja kentän ympäröivän aidanraosta löytöessäni aukon sisälle kentälle tuli vastaan kiurujen ja kottaraisten liverrys. Toivoin kovasti löytäväni västäräkin täältä, mutta Tiira kertoi niiden viihtyneen pääasiassa Viikissä. Linnusta alkoi tulla minulle Graalin malja, kaipa olisin viimeinen bongari joka västäräkin näkisi. Linnunjohtotornista tuli kiikaroitua sepelkyyhkyjä, kalalokkeja ja räkättirastaita. Lähdin kuusirivikköä lähemmäs toiveena saada jonkinlainen kuva kyyhkyistä, mutta ne osasivat piilotella niin, etten tohtinut mennä liian lähelle häiritsemään. Sen sijaan tomerasti laulava viherpeippo esiintyi minulle pääni yläpuolella ja aurinkoisen päivän ensimmäinen p...