Keltainen toukokuu











Ei tässä minnekään Viikkiin ja Harakkasaareen ehdi ennen kuin on omat koiranpoikaset lentäneet pesästä,
sen verta nepsyihmisen olemattomia työtunteja vie tämä koiraharrastus. Viime yön unet menivät harakoille,
kun tyttöpentu oireili virtsatientulehdusta ja itkevä pentu piti ottaa kainaloon rauhoittumaan, joten sohvalla
meni yö torkkuen ja hereille hätkähdellen. Kello kuusi ruokin koirat ja lenkitin aikuiset, ja samoilla silmillä
päätin kiertää nopeasti Mellunkylän kiikareiden ja kameran kanssa.





Aamuaurinko paistoi kovasti silmään jo ennen kello seitsemää, kun Vesalassa sirkutti ja siristeli ties mitä sorttia lintuja. Kalalokit olivat jo löytäneet pesimäkatoilleen ja varis piilotti nurmikkoon jotain, mikä näytti puolikkaalta sisiliskolta. Ehdin juuri ylittämään suojatien, kun toukokuun ensimmäinen pinna saapui leppälintukoiraan muodossa istumaan pyykinkuivausnaruille. En ollut ehtinyt edes asentaa vastavalosuojaa objektiivin nenälle ja tietenkin lintu päätti tuijotukseni olevan omituista siinä neljän metrin päässä, joten koukkasi pakoon jättämättä kuvatodistusta. Piti tyytyä pulskaan ja koomiseen sepelkyyhkyyn, joka tomerana käveli pensaikon alapuolella ja poimi mitä lie ruuanmurusia nurmikosta. Uusi pinna odotti Aarrepuiston laitamilla, kun kirjosieppokoiras rouvineen tutkivat linnunpönttöä ja lennähtelivät vuoronperään edestakaisin. Molemmat poseerasivat kameralle koivunoksien takaa. Huhtikuun lajinpuutetta (omaa ehtimättömyyttäni) on nyt alettu haastamaan kahdella kevätuutukaisella. Puistossa korkeassa kuusessa kisailivat vihervarpuset ja useampi peippo lauloi kilpaa reviiristä. Punarinnat ja sinitiaiset eivät jääneet paljoa jälkeen innokkaassa aamukonsertissa. Aarrepuistossa viihtyivät myös sepelkyyhkyt, mustarastaat, talitiaiset ja naurulokkeja kaksi pariskuntaa. Koko maaliskuun piilotellut västäräkki oli päätynyt huhtikuun viimeiseksi pisteeksi ja nyt niitä käppäili pyrstöjään heilutellen useampi vastaan.












Seuraava pinna jäi puolitiehen - harmaa uunilinnut ovat itselle sama kova pala kuin talvipukuiset lokit eikä
korkealla pajunlatvassa poukkeileva ruskeanharmaa pikkulintu päästänyt helpolla kun ei päästänyt
pihahdustakaan ruokaa napostellessaan kukkivista pajunkissoista. Tiltaltti vai pajulintu, tiltaltti vai pajulintu…
Taltteja lauloi kyllä lähistöllä parikin kappaletta, mutta se ei kertonut vielä tämän linnun tarkempaa määritelmää.
Nro 71 jäi odottavaksi mysteeriksi - ehkä apua löytyy taas Facebookin linturyhmistä.









Tavit olivat kadonneet koirapuistoa vastapäätä sijaitsevalta puronuomalta, paikalla oli näkösällä vain sinisorsakoiraita. Liekö naaraat pesimäpuuhissa vai jättäneet nämä kaverit nuolemaan räpylöitään. Siirtolapuutarhan kohdalla sirkuttivat pikkuvarpuset ja harakkajengistä yksi oli loukannut pahoin toisen silmänsä. Koivikossa yritin metsästää kameraan peippoa, mutta tilalle singahtikin varpusnaaras. Mustikkamäen laella oli vastassa käpytikkanaaras ruokailemassa. Tähän oli hyvä päättää kävely ja lähteä kotiin aamupalalle, ja soittamaan eläinlääkäriaikaa pennulle. Aikaa odottellessa oli pari tuntoa luppoaikaa, joka tuli käytettyä sitten suurimmmalta osin Uutelan koirapuistossa, joka avokätisesti tyrkkäsi syliin kaksi vuodaria lisää: väläys punakylkirastaasta sekä palokärjen äänekäs ylilento.



- kalalokki

- varpunen
- varis
- harakka
- sinitiainen

- sepelkyyhky
- vihervarpunen
- peippo
- punarinta
- talitiainen
- mustarastas
- sinisorsa
- pikkuvarpunen
- västäräkki
- käpytikka
- räkättirastas
- kottarainen
69. leppälintu (Vesala, Helsinki)
70. kirjosieppo (Vesala, Helsinki)
71. tiltaltti/pajulintu ? - odottaa lajimääritystä (Mellunmäki, Helsinki)
72. punakylkirastas (Uutela, Helsinki)
73. palokärki (Uutela, Helsinki)















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tammikuinen Mellunkylä

Kuva
Pitkälti unettoman yön jälkeen harkitsin vakavasti jääväni kotiin koirien aamulenkin jälkeen, mutta kohtuullisen hyvä ilma sai minut muuttamaan mieltäni. Valitettavasti -8c asteessa aloitettu lenkki alkoi kiristymään ja vajaa kahden tunnin lenkin päätteeksi sormeni olivat tulipunaiset ja naama jäässä. Onneksi pieni pyrähdys asuinalueella tuotti kuitenkin tulosta.   Kavalan tuulen narisuttaessa korkeita koivuja ja pöllyttäessä lunta mäntyjen oksilta, suuntasin Kontulan urheilukentän laidalta Mustikkamäelle. Vasemmalta kuuluvan "pjy-uu"-vihellyksen tunnistin heti punatulkuksi, joten aloin ensin paljain silmin haravoimaan puustoa. Äänet voimistuivat valitettavasti omakotitalon pihalle, joten en viitsinyt alkaa kiikaroimaan. Odottelin viitisen minuuttia liikettä erottuvan pihapensaiden tuntumasta yrittämättä vaikuttaa hullulta stalkkerilta, kun vihdoin jokin lintu pyrähti kulman takaa sakeaan männystöön - punainen se kyllä ei ollut vaan kirkkaan keltainen ja tiaista isompi. Tämän...
Lue lisää

Vuoden ensimmäinen päivä

Kuva
Tässä onkin viikon kohokohta, sillä vihdoin päätin osallistua BirdLifen ylläpitämään 100-lintulajia haasteeseen ja olin kytännyt Forecaa aktiivisesti kannattaako lähteä asuinaluetta pidemmälle. Lunta luvattiin ennen keskipäivää, joten sai nukkua pitkään ja ulkoiluttaa koirat rauhassa lämpimästi puettuna, sillä mittari huiteli ulkoseinässä -14c asteessa. Tietysti lintujen tarkkailu alkoi heti kun ulos lähti eikä kauaakaan kun 6 talitiasen parvi pujahti pensaista parvekkeille ja takaisin etsiessään ruokaa. Talitinttien mukana oli lisäksi yksi sinitiainen. Naapuruston uhkarohkeat, fiksut ja melko hävyttömät varikset ovat lyöttäytyneet isommaksi parveksi, ja niistä osa tunnistaa minut koirien kanssa ja lähestyvät toisinaan liiankin lähelle. Jos variksia on enemmän kuin kaksi, en anna niille ruokaa, muussa tapauksessa saatan viskata muutaman taskussa matkaavan koirannappulan. Siellä missä on variksia, on myös puolta ujompia harakoita. Takaisin pihaan kurvatessa oli kaksi mustarastasta ajam...
Lue lisää

Elämää haudoilla

Kuva
  Sattui hyvä mäihä ja Kampissa lääkäriajan jälkeen oltiin luvattu poutaa ja vain -7c, joten olin suunnitellut lähteväni katsomaan Hietaniemen hautausmaata silläkin uhalla, että uusia pinnoja ei suotaisi. Oli kaunis päivä, lunta oli satanut runsaasti lisää ja pakkaslumi narskui kengissä. Muista ulkoilijoista huolimatta hautausmaalla oli seesteistä kävellä. Tali,- ja sinitiaiset olivat vallassa näillä main ja niitä lenteli puiden latvoista hautakiville ja autotielle, josta ne poimivat kupuihinsa niin hiekkaa, suoloja ja hankisääskiä. Tarkkailin tiaisia hyvän tovin kiikareilla, kun valkea niskalaikku välähti yhdellä - hahaa! Pikkuruinen, vikkelä, pullaposkinen kuusitiainen nimikkopuussaan sinkoillen ylös alaisin. Loistavaa. Päivä oli jo siis nyt jo kannattava. Olen käynyt Hietaniemen hautausmaalla viimeksi 2017, kun ostin käytettynä nytkin kameran nokalla olevan Canon 200mm f2.8 L -objektiivin. Se on palvellut erinomaisesti uusinta omistajaansa melkein kymmenen vuotta, vaikka kieltäm...
Lue lisää