Tammikuinen Mellunkylä

Pitkälti unettoman yön jälkeen harkitsin vakavasti jääväni kotiin koirien aamulenkin jälkeen, mutta kohtuullisen hyvä ilma sai minut muuttamaan mieltäni. Valitettavasti -8c asteessa aloitettu lenkki alkoi kiristymään ja vajaa kahden tunnin lenkin päätteeksi sormeni olivat tulipunaiset ja naama jäässä. Onneksi pieni pyrähdys asuinalueella tuotti kuitenkin tulosta.

 

Kavalan tuulen narisuttaessa korkeita koivuja ja pöllyttäessä lunta mäntyjen oksilta, suuntasin Kontulan urheilukentän laidalta Mustikkamäelle. Vasemmalta kuuluvan "pjy-uu"-vihellyksen tunnistin heti punatulkuksi, joten aloin ensin paljain silmin haravoimaan puustoa. Äänet voimistuivat valitettavasti omakotitalon pihalle, joten en viitsinyt alkaa kiikaroimaan. Odottelin viitisen minuuttia liikettä erottuvan pihapensaiden tuntumasta yrittämättä vaikuttaa hullulta stalkkerilta, kun vihdoin jokin lintu pyrähti kulman takaa sakeaan männystöön - punainen se kyllä ei ollut vaan kirkkaan keltainen ja tiaista isompi. Tämän linnun perästä seurasi terävät "tsit, tsit, tsiiitt" -äänet, joten hetken muistin ronkkimisen jälkeen tunnistin sen keltasirkuksi. Punatulkut jatkoivat ääntelyä, mutta pysyttelivät piilossa, joten karkasin kylmää jatkamalla matkaa.   

Pian käpytikan tuttua ääntä seurasi koputusta ja vastaus toiselta puolelta mäkeä. Koirastikka lehahti lentoon silmieni edestä ja taisi lähteä puolisonsa tykö. Ei tuttuja variksia tällä kertaa, joten jatkoin matkaa. Tästä on jo vuosia, kun olen nähnyt Mustikkamäen pienessä kuusikossa leukistinen, vitivalkoisen mustarastaskoiraan, mutta ei aavistustakaan onko se vielä elossa. Nyt vastaan tuli ihan tavallisia mustisrouvia ja talitiaisia laskin reissun aikana peräti 28 kpl.

Hetken mielessä kävi jatkaa Uussillanpuistoon, jonka kivikkoisessa metsikössä tiedän asustavan hippiäisiä ja kuusitiaisia, mutta ei, kylmä voitti tällä kertaa ja suuntasin kasvimaapalstojen ohitse kohti Länsimäentien koirapuiston viertä kulkevalle Mellunkylänpuron leventymälle, jossa Tiiran mukaan oli nähty tavia ensimmäinen päivä. Kauraa puputtavien sinisorsien seassa ruokaili niin harakoita, variksia kuin naakkoja, mutta taveja sai etsiä, kunnes näin juuri ruovikkoon häviävän naaraan. Onko sillä vielä puoliso mukana -- on! Oh, ja toinenkin-- ja kolmas..? Ainakin kolme paria taveja, joita seurasin hetken niin läheltä kuin uskalsin, ilman että häiritsisin ujoja vesilintuja liikaa. Mukava talvilaji kotimaisemiin.

Sinisorsien seasta erottui myös yksi erikoisella puvullaan, josta ei alkuun ottanut selvää oliko aikuispukuun jostain syystä aikuispukuun vaihtamaton nuori koiras, lajiristeymä, hermafrodiitti vai muuten vain värivirheellinen. Facebook-ryhmässä hermafrodiitti/intersukupuolinen sai eniten ehdotuksia ja kallistun siihen itsekin.

Olin ehtinyt jo unohtaa koko punatulkun, kun viereisen omakotitalon pihalta ylälennon teki harmaan roosanpunainen naaras. Näin sain lisättyä sekin listaani. Kolme lajia oli minusta kelpo määrä tällä tuntimäärällä ja pakkasella (siinä vaiheessa -12c ja tuulen kanssa todella iljettävä), joten lähdin kotia kohti. Ehdin vielä Vesalan Aarrepuiston lävitse. Ruokailemassa kahdella eri ruokintapisteeltä löytyi lisää talitiaisia sinitiaisten kera, mustarastaita ja ihana pieni punarinta, ja... jotain todella kirkkaan keltaista. Lisää keltasirkkuja? Välähdys oli ollut nopea, joten jäi hetkeksi odottamaan, löytäisinkö sen uudelleen, ja sitten alkoi läheisestä pihlajasta "dy-dy-dy-dyyyy" sirkutus, joten hiippailin lähemmäs. Oh, päivän neljäs vuodari olikin 6-8 kpl viherpeippoja syömässä mätiä ja kuivia pihlajanmarjoja, kuin ne olisivat olleet parastakin herkkua. Tähän päivään sai olla todella tyytyväinen. Viimeinen laji oli varpunen juuri ennen kotiovesta sisään astumista. 

- talitiainen
- käpytikka
- mustarastas
- sinitiainen
- harakka
- varis
- sinisorsa
- naakka
- punarinta
- varpunen
17. keltasirkku (Helsinki, Kontula)
18. tavi (Helsinki, Mellunmäki)
19. punatulkku (Helsinki, Mellunmäki)
20. viherpeippo  (Helsinki, Vesala)