Sattui hyvä mäihä ja Kampissa lääkäriajan jälkeen oltiin luvattu poutaa ja vain -7c, joten olin suunnitellut lähteväni katsomaan Hietaniemen hautausmaata silläkin uhalla, että uusia pinnoja ei suotaisi. Oli kaunis päivä, lunta oli satanut runsaasti lisää ja pakkaslumi narskui kengissä. Muista ulkoilijoista huolimatta hautausmaalla oli seesteistä kävellä.
Tali,- ja sinitiaiset olivat vallassa näillä main ja niitä lenteli puiden latvoista hautakiville ja autotielle, josta ne poimivat kupuihinsa niin hiekkaa, suoloja ja hankisääskiä. Tarkkailin tiaisia hyvän tovin kiikareilla, kun valkea niskalaikku välähti yhdellä - hahaa! Pikkuruinen, vikkelä, pullaposkinen kuusitiainen nimikkopuussaan sinkoillen ylös alaisin. Loistavaa. Päivä oli jo siis nyt jo kannattava.
Olen käynyt Hietaniemen hautausmaalla viimeksi 2017, kun ostin käytettynä nytkin kameran nokalla olevan Canon 200mm f2.8 L -objektiivin. Se on palvellut erinomaisesti uusinta omistajaansa melkein kymmenen vuotta, vaikka kieltämättä nyt lintujen ääreen palatessa kuvainvakain-toiminto olisi enemmän kuin tervetullut ja haaveilenkin Canon 70-200mm f2.8 IS L-putkesta. Käytettynä olisi vielä ihan siedettävän hintaisia, jos vain olipäätään olisi sitä riihikuivaa. Lisäksi peilittömään R-sarjaan siirrittyäni EF-putkien kanssa täytyy pitää adapteria, jotka objektiivia voi käyttää rungon kanssa ja minusta se hieman himmentää kuvia. Tai ei ole yhtä niin nopsakka kuin aiemmin. RF 100-400mm f4 IS putki olisikin mahtava, mutta huh huh hintoja.
Hautausmaan kartan kuitenkin ollessa hukassa mielestäni, päätin seurata pääasiassa vain lintuja. Kuullessani oikealta varpusten tuttua, kovaäänistä ja iloista sirkutusta, etsin uloskäynnin kivimuurien sisältä ja suuntasin rantaraitille. Lumeen hautautuneiden rantapolkujen suunnalta löytyi kaksi ruokintapaikkaa, jossa kävikin kuhina. Tali,- ja sinitiaisia, varpusia, keltasirkkuja, mustarastaita, ilokseni myös punatulkkuja että… oho, uusi pinna, eli vihervarpunen. Kylläpä ne olivatkin pieniä! Kuvailin tovin molemmilla ruokintapaikoilla, kunnes mereltä puhaltava viima alkoi käydä sormikkaiden lävitse ja jatkoin matkaa.
Olin toivonut, että rannan tuntumassa olisi edes pienehkö sulapaikka, mutta ei, viikon kestäneet pakkaset ja lumisade oli tehnyt tehtävänsä, ja koko Lapinlahti oli jäässä pitkälti Lauttasaareen saakka, joten vesilinnuista ei ollut tietokaan yksittäistä ohilentävää kalalokkia lukuun ottamatta. Liekö matkalla Tokoinrantaan, jossa somesta päätellen talvehtii kaikesta huolimatta silkki,- ja pikku-uikku. Pakko se on suunnata Töölönlahdelle vielä uudelleen tänä talvena.
Päätin vilkaista vielä kaunista mäntyistä uurnalehtoa, mutta se oli huomattavasti hiljaisempi. Turha reitti ei kuitenkaan ollut, sillä vilkkaat ja nopeat kuusitiaiset pääsivät taas yllättämään minut ja sain kuin sainkin jonkinlaisen kuvan täpläniskasta. Tämän jälkeen lähdin suuntaamaan kohti Ruoholahden metroasemaa eikä hetkeäkään liian myöhään, näpit olivat nimittäin aivan jäässä ja oikean kämmenselän ulkoreunan lihakset peräti kipeytyivät kylmästä. Mitkähän kevyet ja vaivattomat hansikkaat kuvatessa ja kiikaroidessa olisivat sopivat…
Hietaniemen hautausmaa tarjosi kaksi uutta vuodaria, runsaasti kuvia pikkulinnuista ja 6 kilometrin päivälenkin. Eilen Loppiaisena tuli saatua myös yksi pinna autossa matkustaessa Sipoossa.
- varis- talitiainen
- sinitiainen
- punatulkku
- varpunen
- mustarastas
- keltasirkku
- kalalokki
- harakka
- viherpeippo
21. tikli (Sipoo, Nikkilä)
22. kuusitiainen (Helsinki, Hietaniemen hautausmaa)
23. vihervarpunen (Helsinki, Hietaniemen hautausmaa)
Kommentit
Lähetä kommentti