Vuoden ensimmäinen päivä
Tässä onkin viikon kohokohta, sillä vihdoin päätin osallistua BirdLifen ylläpitämään 100-lintulajia haasteeseen ja olin kytännyt Forecaa aktiivisesti kannattaako lähteä asuinaluetta pidemmälle. Lunta luvattiin ennen keskipäivää, joten sai nukkua pitkään ja ulkoiluttaa koirat rauhassa lämpimästi puettuna, sillä mittari huiteli ulkoseinässä -14c asteessa. Tietysti lintujen tarkkailu alkoi heti kun ulos lähti eikä kauaakaan kun 6 talitiasen parvi pujahti pensaista parvekkeille ja takaisin etsiessään ruokaa. Talitinttien mukana oli lisäksi yksi sinitiainen.
Naapuruston uhkarohkeat, fiksut ja melko hävyttömät varikset ovat lyöttäytyneet isommaksi parveksi, ja niistä osa tunnistaa minut koirien kanssa ja lähestyvät toisinaan liiankin lähelle. Jos variksia on enemmän kuin kaksi, en anna niille ruokaa, muussa tapauksessa saatan viskata muutaman taskussa matkaavan koirannappulan. Siellä missä on variksia, on myös puolta ujompia harakoita.
Takaisin pihaan kurvatessa oli kaksi mustarastasta ajamassa toisiaan pihapensaikossa. Mistä lie pojat tappelivat. Koirat säikäyttivät myös kolme varpusta omenapuuhun turvaan.
Kylmä oli! Nopean aamupalan syötyä lisäsin hieman vaatetta ja lykkäsin kiikarit ja kameran reppuun, ja eikun metroasemaa kohti. Reissu alkoi huolestuttavaksi, kun vanhojen kiikareiden nauha sanoi itsensä irti, molemmista päistä muuttuen melkein kirjaimellisesti tomuksi. No, onneksi oli tarpeeksi iso takintasku, jonne ujuttaa kiikarit osittain. Ja kuin tämä epäonni ei olisi riittänyt, alkoikin satamaan lunta! Pelkäsin jo, että tästä mitään tule, mutta kun Töölönlahdelle asti suunnattu, kävellään nyt ympäri. Lahti oli myös jäätynyt, toisen bongarin mukaan vain muutamassa päivässä. Sinne jäi joulukuun uivelot ja uikut näkemättä. Toivottavasti pääsevät sulille merille turvallisesti.
Kylmä oli! Nopean aamupalan syötyä lisäsin hieman vaatetta ja lykkäsin kiikarit ja kameran reppuun, ja eikun metroasemaa kohti. Reissu alkoi huolestuttavaksi, kun vanhojen kiikareiden nauha sanoi itsensä irti, molemmista päistä muuttuen melkein kirjaimellisesti tomuksi. No, onneksi oli tarpeeksi iso takintasku, jonne ujuttaa kiikarit osittain. Ja kuin tämä epäonni ei olisi riittänyt, alkoikin satamaan lunta! Pelkäsin jo, että tästä mitään tule, mutta kun Töölönlahdelle asti suunnattu, kävellään nyt ympäri. Lahti oli myös jäätynyt, toisen bongarin mukaan vain muutamassa päivässä. Sinne jäi joulukuun uivelot ja uikut näkemättä. Toivottavasti pääsevät sulille merille turvallisesti.
Tuumin jo vaihtavani 200mm primen 85mm macroon ja ottavani vain lähikuvia, kun satuin pienelle lintujen ruokintapaikalle. Uteliaita talitiaisia pyöriä siinä sinitiaisten kaverina talipallojen kimpussa, ja sitten välähti jotain tummempaa oksissa. Punarinta! Hyvä lisäys listaan. Pakkasen syödessä vauhdilla puhelimen akkua kävelin rantatietä eteenpäin ja alkoikin kuulua tuttua sinisorsien kaakatusta. Pikkuruisella sulapaikalla oli kauraa syömässä lisäksi yksinäinen kanadanhanhi. Kuvasin siinä hetken pikkulintuja ja sain muutamat hyvät lähikuvat varpuskoiraasta.
Osaakin olla nuorehkolla ihmisellä jäykät polvet, kun pääsi pitkästä aikaa kyykistelemään hyvää kuvauskulmaa hakiessa. Päätin kiertää lahden puolittain ympäri ja suunnata Tokoinrantaan, jos siellä olisi vielä sulaa vettä ja vesilintuja. Ohitin lisää varpusia, yrittäen samalla kukuilla pikkuvarpusia niiden joukosta, mutta ei sitten osunut silmään. Taivaalla lensi määrätietoisesti samaan suuntaan niin variksia kuin lokkeja, joten arvelin niiden suuntaavan sulapaikalle. Pysähdyin hetkeksi ihmettelemään kameran etsimisen sumeutta, kun aloin kuulla rytmikästä nakutusta yläpuoleltani. Tiiikka jossain… mutta mikä tikka ja missä? Silmäilin lähipuut lävitse, mutta ei vain löytynyt, kunnes tajusin katsoa suoraan yläpuolelleni sähköpylvääseen ja siellähän se punapyllyinen käpytikka teki hommiaan.
Sulapaikalla olikin melkoinen kuhina! Kymmenittäin, ellei sadoittain sinisorsia, useampi kanadanhanhi sekä kyhmyjoutsenperhe aikuisineen ja kolme nuorta. Tännekin oli tuotu kauraa isot määrät ja lintujen katselijoita oli paljon. Yritin etsiä “köpiksiä” eli kööpenhaminalaistuneita sinisorsia, joilla on yleensä valkoisia kuvioita kaulassa ja rinnassa, mutta jos näinkin yhden, se katosi nopeasti väkijoukkoon. Kauralle sen sijaan oli ilmaantunut myös variksia ja naakkoja sekä muutama yksittäinen kesykyyhky. Sitten siirryttiinkin vaikeampaan osuuteen, nimittäin nuoriin ja talvipukuisiin lokkilintuihin. Kalalokin sentään tunnistaa “söpöstä” naamastaan ja että olivat muita pienempiä. Lintuoppaan lisäksi turvauduin Facebookkiin, jos saisin varmuuden lajien nimistä ja ikävuosista.
Kyllä tämä 1,5h oli riittävästi näissä pakkasissa ja lähdin suuntaamaan Hakaniemen metroasemalle. Taas lisää varpusia ja yritin niin kovasti etsiä pikkuvarpusia mustine poskiläiskineen, mutta kun ei niin ei. Eipä siinä, hyvä saalis ensimmäiseksi linturetkeksi.
2. sinitiainen (Helsinki, Vesala)
3. varis (Helsinki, Vesala)
4. varpunen (Helsinki, Vesala)
5. harakka (Helsinki, Vesala)
6. mustarastas (Helsinki, Vesala)
7. punarinta (Helsinki, Töölönlahti)
8. sinisorsa (Helsinki, Töölönlahti)
9. kanadanhanhi (Helsinki, Töölönlahti)
10. käpytikka (Helsinki, Töölönlahti)
11. kyhmyjoutsen (Helsinki, Tokoinranta)
12. naakka (Helsinki, Tokoinranta)
13. kesykyyhky (Helsinki, Tokoinranta)
14. harmaalokki (Helsinki, Tokoinranta)
15. kalalokki (Helsinki, Tokoinranta)
16. pikkuvarpunen (Helsinki, Tokoinranta)
Ja mitä vielä, pikkuvarpunen löytyi kotona kuvia tarkistaessa, mokoma oli vilahtanut kuitenkin viimeisten varpusten seassa, mutta sumean kameran etsimisen takia en ollut tunnistanut sitä! Joten, vuoden ensimmäinen päivä ja linturetki poiki minulle 16/100 sekä epävarmaksi jääneen lokin. 84 lajia jäljellä.
Kommentit
Lähetä kommentti