Kylmästä lämpimään

Tovi taukoa edellisestä blogikirjoituksesta. Tässä on ollut muita menoja päiväsaikaan, yhden koiran juoksut, bursiittikipuja ja yleistä väsymystä, joten pieni hengähdys teki myös terää. Lintuja ei ole kuitenkaan unohdettu.

Kävimme isäni kanssa Uutelassa 10.päivä. Auringon yrittäessä puskea harmaan pilvilautan takaa esiin, merisumu valtasi horisonttia ja tuuli oli puuskittainen ja hyinen. Metsänsuojissa ei ollut niin paha kävellä, mutta puiden narinan ja oman keskustelun lisäksi oli metsä kohtuullisen hiljainen. Napakka lumenpinta oli hyvä kävellä, korkeissa puissa ja laakeassa merimaisemassa oli kuitenkin paljon ihailtavaa. Muutamilla ruokintapaikoilla valtaa pitivät mustarastaat, joiden jälkeen tulivat talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset. Meri tarjosi jäälle lentäviä variksia sekä kaukana vielä sulalla uiskentelevan yksittäisen isokoskelipariskunnan. Kasvojen iho ja sormet olivat kyllä kovilla tässä tuulessa, mutta pari tuntia ja yhdeksän kilometriä saimme kasaan Uutelassa, jossa oli yllättävän paljon rapsakkaa säätä uhmaavia ulkoilijoita lisäksemme. Kyllä me suomalaiset olemme luontokansaa säästä riippumatta.

Lämmin kardemummapulla ja kahvi Espresso Housessa lämmitti jäseniä yhtä paljon kuin retken uudet lajit.

- varis
- talitiainen
- mustarastas
- sinitiainen
- harakka
- varpunen
- kesykyyhky
27. räkättirastas (Helsinki, Aurinkolahti)
28. isokoskelo (Helsinki, Uutela)
29. närhi (Helsinki, Uutela)

Uutelan jälkeen tulikin ensimmäinen pitkä tauko. Alunperäisin suunnitelman mukaan olisin käynyt näillä linturetkillä pari kertaa kuussa ja 21.päivä tammikuuta kiersin toista kertaa terapian jälkeen Töölönlahdelta Tokoinrannalle päivälenkiksi, joten se oli jo kuudes kerta kun varta vasten lähdin etsimään lintuja. Enkä suinkaan turhaan! Ilma oli miellyttävä -4 eikä tuuli ollut tällä kertaa liian ikävä, vaikka ilmankosteus tuntuikin talvitakin lävitse. Helsingin keskusta oli keskipäivällä yllättävän hiljainen. Seurailin kahden variksen tonkimassa hiekkarannan roskia ja heitin niille muutaman koiran kuivanappulan taskun pohjalle unohtuneena. Huomattavasti ujompia kuin Vesalan röyhkeä jengi, ja hyvä niin.

Olen koko tammikuun ihastellut varpusten lisääntynyttä sirkutusta ja nytkin kuuntelin sitä pitkään muutaman pensaikon kohdalla. Suomessa tuo pieni ja söpö, monesta “roskalintu”, on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja olikin monta vuotta, kun katukuva oli varpuseton. Harmaalakkisen pikkulinnun serkku pikkuvarpunen taas on ottanut alaa sen tilalla, mutta nyt kanta on kenties eheytymässä. Hurraa! Niitä on myös hauska valokuvata, koska ovat uteliaita ja rohkeita, seuraten mielenkiinnolla ihmisten touhuja ja ilmoittavat vilkkaalla laululla näkyvällä paikalla itsestään. Männäviikolla kun sää oli kirinyt lähes plussan tuntumaan, kuulinpa ensimmäistä kertaa myös talitiaisen reviirilaulun. Vielä muutama kuukausi täysipäiväiseen konserttiin…

Töölönlahdella ja Tokoinrannassa on koko tammikuun ajan edelleen ollut varmaan Helsingin kuvatuimpana lintuna pikku-uikku. Sulapaikat ovat pieniä ja ruuhkaisia sinisorsien valtaamina, mutta jotenkin tuo sorsanpoikasen kokoinen kokosukeltaja selviää pieniä kaloja ja äyriäisiä nappaamalla. Toivottavasti kukaan ei päädy häiritsemään sen selviytymistä liiaksi. Itselle harvinainen lintu on pysynyt piilosilla nyt kahdesti, mutta ei se maailma kaada. En metsästä harvinaisuuksia, tarkoitus on vain tähdätä sataseen. Katsotaan sitten tämän vuoden joulukuussa, jos lajimäärä töksähtää johonkin 95 lajin kohdalle, tuleeko hätä ja harmitus.

Lahden rannalta löytyvän ravintolan pihalla hoksaksin punatulkkujen syövän katajanmarjoja, kun linnut säikähtivät jotain - orava ilmestyi samoille marja-apajille. Pitihän kurrekin kuvata, kun sille muutaman kerran kieltään naksautteli, tuli se oikein katsomaan lähempää että kuka siellä huutelee. Pitää ehkä käväistä tänä vuonna tsekkaamassa Seurasaaren kesyt tupsukorvatkin.

Tällä kertaa jaksoin kuitenkin haravoida tarkemmin sulapaikan sinisorsien satapäistä parvea. Kanadanhanhet ja kyhmyjoutsenet olivat yhä paikalla, ilmeisesti joutsenperheen lentovoimattomat nuoret olivat saaneet myös vanhemmat jäämään talvehtimaan puutteellisesta uimatilasta huolimatta. Kanadanhanhet olivat ehdottomasti rohkeimpia ja ahneimpia mitä tuli kauran popsimiseen. Muutama “kööpenhaminalaiseksi” eli köpikseksi kutsuttu kirjava ja “värivirheellinen” sinisorsa löytyi repejen seasta. Ja niin löytyi vihdoin myös talvipukuinen, sulavalinjainen silkki-uikku, joka sukelteli ahkerasti tungoksessa, nousten kerran pintaan pari senttiä iso vonkale nokassaan.

Silkki-uikkua ennen olin huomannut sorsalinnun, jolta löytyi hiilenharmaa, melkein musta nokka ja nyt etsin sitä uudelleen väkijoukosta - ja löysinkin. Rusehtavan harmaa, sinisorsaa pienempi, upeat pähkinänruskeat ja valkoharmaat juovalliset sulat selässään omaava koiras harmaasorsa. Naarasta tuskin osaisi tunnistaa tästä väenpaljoudesta, sillä ne ovat hyvin samanlaisia sinisorsanaaraiden kanssa, ilmeisesti sininen siipipeili puuttuen ja ovat tietenkin hivenen pienempiä. Laji oli vielä 40 vuotta sitten isokin harvinaisuus, mutta kanta on tasaisesti noussut noin tuhannen pariin. Itse olen ensimmäisen kerran bongannut harmaasorsan Viikissä 2000-luvun taitteessa kun harrastin mukulana enemmän lintujen tarkkailua.


30 lajia ylitetty! Luulen, että helmikuu on huomattavasti hiljaisempi lintukuukausi ja maaliskuussa alkaa taas tippumaan uusia lajeja, kun ilmastosta riippuen ensimmäiset muuttolinnut alkavat ilmaantua merenrannoille, luodoille ja pelloille. Keväästä odotan eniten kiurua, töyhtöhyyppää ja västäräkkiä, alkukesästä taas haarapääskyjä, satakieliä ja tervepääskyjä. Syksy taas on laulujoutsenten ja valkoposkihanhien aikaa, alkutalvesta tänne Vesalaan tulee tilhiä ja kottaraisia tyhjentämään marjapuita. Alustavasti suunnitellut ystävän kanssa myös retkiä Sipoonkorpeen mäyrää etsimään (hän on iso mäyräfani) ja itse haluaisin kovasti kuvata ketun ja vaskitsan.

 

- varis 
- varpunen
- sinitiainen
- sinisorsa
- punatulkku
- kyhmyjoutsen
- kanadanhanhi
- kesykyyhky
- naakka
- harmaalokki
30. harmaasorsa (Helsinki, Tokoinranta)
31. silkkiuikku (Helsinki, Tokoinranta)