Tekstit

Vauhdilla kohti kesää

Kuva
Ollaan vasta maaliskuun toiseksi viimeissä viikossa ja maasta puskee krookuksia ja lumikelloja, puissa on vihreitä silmuja ja norkoja, sekä kyyt ja sisiliskot ovat heränneet. Kovasti säätiedotuksessa uhkailtiin pääsiäiseksi takatalvea, mutta ainakaan näin perjantaihin mennessä lämpötilat eivät ole pudonneet hälyttävästi alemmas. Saa nähdä muuttuuko ennustetut räntäsateet sittenkin sateeksi. Käväisin eilen extempore Mustavuorelle. Olen edelleen flunssassa, poskissa on inhottavaa painetta ja lämpö sahailee ylös alas, mutta en vaan malta pysyä poissa metsästä nyt kun tiet ovat sulia ja metsien vihreys on päässyt esille. Lintujen konsertti oli taas lounasajan kieppeillä kohtuullisen hillittyä ja laulajia saatti erottaa kohtuu hyvin toisistaan. Tali-, sini-, kuusi,- ja hömötiaisia, punatulkkuja, viherpeippoja ja peippoja esiintyi tällaiselle harjaamattomalle kuuntelijalle. Mustavuoren pääteillä oli vielä ladut ja reilusti hiihtäjiä, joten suuntasin suosiolla suoraan Vuosaarenhuippua kohti. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maaliskuun muuttorieha

Kuva
  Kevät on täydessä touhussa no ainakin täällä etelä-Suomen päättärillä, vähintään 2-3 viikkoa etuajassa normiin nähden. Auringonpaistetta on riittänyt ja lumet ovat sulaneet vähäsateisuudesta huolimatta, katupöly samentaa maisemaa metrossa matkustaessa keskustaan. Talven suuret varisparvet ovat alkaneet hajoamaan pienempiin ryhmiin ja liittoja vahvistaviin tai aloittaviin pariskuntiin. Harakat keräävät risuja ja koirien karvatuppoja pesiinsä. Ketut kirkuvat aamuyöstä ja mustarastas aloittaa laulunsa jo ennen auringonnousua.  Lintujen kevätmuutto on kaikesta huolimatta ollut kohtuullisen maltillinen. Meillä on kotosalla hieman koira-aktiviteettejä menossa, mutta mieli kaipasi taukoa viime perjantaina ja pitkään vetkuttelun jälkeen suuntasin lounasaikaan Viikkiin. Auringossa lähestyttiin helposti +8 astetta, varjossa jäätyi näpit ja korvat. Äänimaailma oli yllättävän hillitty, päällimmäisenä erottuen varpuset, pikkuvarpuset, viherpeipot ja uutena lajina urpiaiset. Mylöskään töy...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyinen helmikuu

Kuva
Tuli ja meni. Silmiä räpäyttämällä -25°C pakkasista ja neljänkymmenen sentin lumihangesta pärähti maaliskuun alussa plussakelit ja valkoinen hankikanto lähti kutistumaan. Itsellä meni helmikuu koirahommissa, valokuvatessa ja Aikuisten Asioita hoitaessa, ja aina kun ilmeni ns. vapaapäivä muista menoista, tuli se vietettyä lähes aina taju kankaalla pitkään nukkuen. Yhden kerran kävelin Herttoniemenrannasta rantatietä pitkin Roihuvuoreen. Sinitiaisia, mustarastaita ja variksia oli eniten liikkeellä ja pikkuisessa sulassa kanavan varressa oli kymmeniä sinisorsia, mutta kirpeä pakkaspäivä ja jäätynyt meri ei tarjoillut paljoa lintuliikennettä muutoin. Toinen kerta oli piipahdus Pornaistenniemen kaislikossa - punatulkkuja, talitiaisia, mustarastaita sekä käpytikka jäivät käteen, kun koskikaraa en jaksanut lähteä enää etsimään Vanhankaupunginkoskelta. Lopulta helmikuun ainoat kaksi pinnaa tarjosikin ihan vain kotikulmat Vesalassa- ruokinnalta löytynyt yksittäinen peippokoiras ja orapihlajanma...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kylmästä lämpimään

Kuva
Tovi taukoa edellisestä blogikirjoituksesta. Tässä on ollut muita menoja päiväsaikaan, yhden koiran juoksut, bursiittikipuja ja yleistä väsymystä, joten pieni hengähdys teki myös terää. Lintuja ei ole kuitenkaan unohdettu. Kävimme isäni kanssa Uutelassa 10.päivä. Auringon yrittäessä puskea harmaan pilvilautan takaa esiin, merisumu valtasi horisonttia ja tuuli oli puuskittainen ja hyinen. Metsänsuojissa ei ollut niin paha kävellä, mutta puiden narinan ja oman keskustelun lisäksi oli metsä kohtuullisen hiljainen. Napakka lumenpinta oli hyvä kävellä, korkeissa puissa ja laakeassa merimaisemassa oli kuitenkin paljon ihailtavaa. Muutamilla ruokintapaikoilla valtaa pitivät mustarastaat, joiden jälkeen tulivat talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset. Meri tarjosi jäälle lentäviä variksia sekä kaukana vielä sulalla uiskentelevan yksittäisen isokoskelipariskunnan. Kasvojen iho ja sormet olivat kyllä kovilla tässä tuulessa, mutta pari tuntia ja yhdeksän kilometriä saimme kasaan Uutelassa, jossa oli...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sinnikkyys palkitaan

Kuva
Lintujen tarkkailu ei ole hätäisen ihmisen hommia. Luonto ei tottele sormia napsauttamalla. Tämän blogipäivityksen nimeksi meinasi tulla “Vain metsä ja minä”, sillä vajaan kolmen tunnin lenkin aikana kahtena ensimmmäisenä ei näkynyt linnun lintua. Se ei harmittanut, Jakomäessä sijaitseva Slåtmossennin suo oli hurmaava omalla, hiljaisella tavallaan. Etäinen autoteiden hurina, tuulessa narisevat puut ja ajoittainen ylitse lentävä lentokone. Siinä pikkuruisen suon tammikuiset äänet keskipäivällä. Tätä ajattelin keskitalven linturetkien olevan suurimmalta osin - hiljaisuutta. Linnut hakeutuneita ihmisasutusten läheisyyteen etsimään helpompaa ruokaa. Omia ajatuksia ja valkoiseen kuorrutettua värimaailmaa. Fazerintien läpi kävellessä pelailin Pokemon Gota ja nappailin kuvia talventörröttäjistä, että ihastelin matalan auringonvalon säteitä mäntyjenlatvoissa. Pohdin kuumalle kaakaolle ja pullalle menoa talssimisen sijaan, mutta olin uusilla talvikengillä ja lämpimällä kaulurilla päihittänyt -1...
Lähetä kommentti
Lue lisää